Varusmiehet kuuluvat keskimääräistä kansalaista selvästi useammin kirkkoon. Vuonna 2008 heistä noin 89 prosenttia kuului kirkkoon. Kirkollinen työ on toiminut eri muodoissaan puolustusvoimissa jo vuosikymmenten ajan.
Kenttäpiispa Hannu Niskanen suhtautuu luottavaisesti kirkollisen työn jatkuvuuteen puolustusvoimissa.

- Pieniä muutoksia toki tulee aina! Puolustusvoimat on kuitenkin arvolähtöinen yhteisö, jossa perinteiset arvot ja asenteet, kuten kaveria ei jätetä, ovat kunniassa.

Pappi on parhaimmillaan
pappina

Kirkko kohtaa tänä päivänä niin maallistumisen, instituutiosta irtautumisen, kuin monikulttuuristuminenkin.

- Tästä huolimatta uskallan kuitenkin väittää, että kirkko ei ole koskaan tavoittanut yhtä paljoa ihmisiä kuin mitä se tänä päivänä tavoittaa, pohtii jo 15 vuotta kenttäpiispana toiminut Niskanen.

- Ei ole myöskään syytä unohtaa, että kirkkoon liittyi viime vuonna enemmän ihmisiä kuin koskaan. Yksilön vapauksia korostavana aikana ovet kirkkoon ja sieltä pois paukkuvat.

Puolustusvoimissa työskentelevät 28 päätoimista sotilaspappia käyvät vuosittain yhteensä noin
6 000 keskustelua varusmiesten, henkilökunnan ja reserviläisten kanssa.
Sotilaspappien tehtävä on antaa kaikille kirkkoon kuuluville opetusta kristillisestä etiikasta. Papin tehtävä on tukea muiden uskontokuntien edustajien mahdollisuutta harjoittaa omaa uskontoaan ja puolustaa myös uskonnottomien oikeutta toimia vakaumuksensa mukaisesti.

- Pappi palvelee parhaiten puolustusvoimissa olemalla pappi. Käytännössä se tarkoittaa kristillistä julistusta, opetusta ja sielunhoitoa, Niskanen toteaa. Sotilaspappien tehtäviin kuuluu olennaisesti myös kriisivalmiuden ylläpito ja suunnittelu. Pappi on eettisten kysymysten ja uskontojen asiantuntija puolustusvoimissa.
- Uskonnollisen lukutaidon opettaja, tiivistää Niskanen. Sotilaspapin tehtävänä on esimerkiksi opettaa Afganistaniin lähteville sotilaille, millaisen uskonnollisen kulttuurin he siellä kohtaavat.


Hartaudet jakavat
mielipiteitä

Sotilaspappien pitämät hartaudet koetaan pääsääntöisesti positiivisina muun palveluksen keskellä. Esimerkiksi kenttäehtoollinen on Niskasen mukaan erittäin suosittu.

- Ehtoollisen vastaanottavat yleensä melkein kaikki, vaikka se on vapaaehtoista.

Vapaa-ajan antaminen niille, jotka eivät osallistu kirkollisiin tilaisuuksiin, on yleisen palvelusohjesäännön vastaista. Heille on järjestettävä ohjattua elämänkatsomustietoa tai etiikkaan liittyvää ohjelmaa.
- Hartaudet ovat kirkkoon kuuluvien oikeus, Niskanen painottaa.
Kritiikkiä on joidenkin varusmiesten keskuudessa herättänyt tilaisuuksiin osallistumisen pakollisuus, mikäli kuuluu kirkkoon. Kyseessä on kuitenkin valtion määräämä asia, jolla pyritään turvaamaan kirkkoon kuuluvien mahdollisuus harjoittaa omaa uskontoaan. Samalla on tarkoitus antaa kirkkoon kuulumattomille elämänkatsomuksellista opetusta.


Uskontodialogi toimii
perusarvojen voimalla

Kanssakäyminen muiden uskontokuntien kanssa on Niskasen mielestä sujunut varsin mallikkaasti. Mikä kristityille on tullut tutuksi kymmenessä käskyssä, on muissakin uskonnoissa arvostettua.
- Taistelemme yhdessä perusarvojen puolesta. Ei voi esimerkiksi pitää automaattina että nyrkit heiluvat aina siellä missä muslimi ja kristitty ovat yhdessä. Ihmisten arkiset perusongelmat ihmisarvosta raha-asioihin ja parisuhdeongelmiin ovat kaikkien uskontojen edustajille yhteisiä.